Jussi Turtolan kaatumispaikka Kiestinki

Kuvaus:

Everstiluutnantti Jussi Turtola toimi Ryhmä J:n varsinaisena komentajana Kiestingin valtaukseen 7.8.1941 saakka, kunnes 3. AK komentaja Hjalmar Siilasvuo siirsi hänet pelkästään JR53 komentajaksi. Tämä johtui Siilasvuon ja Turtolan ongelmallisista henkilösuhteista.
Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.30 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Seuraavana päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin postuumisti everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenristi miekkojen kera. Kansa taisteli lehdessä on Lauri Hannikainen 1. / l/ J R 53:n komppanianpäällikkö käsitellyt tätä Turtolan viimeistä tiedusteluretkeä. Luutn. Hannikainen oli tuolloin ollut erillisessä tukikohdassa motin rintaman itäisellä siivellä tehtävänään varmistaa motin eteläistä sivustaa. Vihollisella ei ollut sillä kohtaa kiinteää linjaa, mutta partiotoiminta oli hyvin  vilkasta rintaman sivustalla. Everstiluutnantti Turtola oli saapunut 29.8.41 lähettinsä kanssa hänen tukikohtaansa ja pyytänyt mukaansa 10 miestä ja johtajaksi hyvän aliupseerin. Koska luutn. Hannikaisella ei ollut yhtään aliupseeria tarjoutui hän itse lähtemään mukaan, mutta Turtola oli määrännyt hänet jäämään tuki kohtaansa ja määräämään parhaan miehensä ryhmän johtajaksi.
Partio oli kulkenut neljä kilometriä suoraan itään ja ylittänyt Pinkosalmelle päin menevän pistoradan.  Täällä saakka olivat tukikohdasta lähetetyt partiot liikkuneet aikaisemminkin. Sitten partio oli kääntynyt etelään, ylittänyt erään rämeen ja sen keskellä virtaavan pienen puron.  Suon toisella laidalla eräällä kohoumalla he olivat huomanneet 8 venäläistä sotilasta ruokailupuuhissa.  Aseistuksena oli suomalaisella partiolla ollut vain yhdellä miehellä konepistooli, ja muilla kiväärit, komentajalla pistooli. Partio oli hyökännyt komentajansa käskystä venäläisten kimppuun, mutta konepistooli ei ollut toiminut. Kahakassa kaatui muutama venäläinen ja etäämpänä olleet pakenivat, mutta jatkoivat kauempaa tulitusta automaattiasein.
Taistelun jälkeen huomattiin Turtolan makaavan maassa liikkumattomana. Kun miehet riensivät hänen luokseen eli hän vielä ja sanoi heikosti: "Ottakaa paperini ja sormus sekä kelloni ja lähettäkää k o­tiin." Sitten hän vaikeni. Kello oli 16.30.
Komentajan taistelulähetti korpr. Lehtinen kaatui myös ja yksi mies haavoittui käsivarteen. Vihollisen tulitettaessa komentaja vedettiin taakse suojaisempaan paikkaan. Hänelle tehtiin parista pienestä männyn käppyrästä paarit ja komentajan ruumista lähdettiin kantamaan kohti tukikohtaa. Taistelulähetin ruumista ei voitu noutaa. Se täytyi jättää kentälle, koska vihollinen hallitsi tulellaan hänen kaatumispaikkaansa.
Rykmentin komentajan tehtävä ei ehkä kuitenkaan ollut tiedustella järven 122.2 ja Ylä järven välisen ei kenenkään maalla sijaitsevan vihollisia täynnä kuhisevan maaston kulkukelpoisuutta mahdollista vetäytymistä silmällä pitäen Pinkosalmen ja  Lohilahden kautta.
Turtola oli joutunut ristiriitaan 3.AK:n komentajan kenraalimajuri Siilasvuon kanssa, koska Turtolan näkemyksen mukaan ei ollut mitään järkeä tapattaa miehiä turhaan Kiestingin motissa. Siilasvuo oli taasen vaikeassa asemassa, koska oli 3. AK oli alistettu saksalaisille ja Falkenhorst ei antanut vetäytymislupaa vaan tavoiteena oli edelleen Louhen saavuttaminen. Siilasvuo mainitseekin eräässä tilaisuudessa myöhemmin, että on vaikeata palvella kahta herraa, tarkoittaen ilmeisesti Falkenhorstia ja Mannerheimiä.
Elokuun 29. päivänä puhuessaan puhelinyhteydessä divisioonan esikuntaan majuri Halstille, Turtola ilmoitti menevänsä katsomaan tilannetta etulinjaan: "Paina mieleesi mitä olen sinulle sanonut. Kyllä me voimme tänne kuollakin, jos siitä herroille on jotakin iloa."
Turtolan partion mukana oleen sotilaan mukaan komentaja ei ollut maastoutunut lainkaan, vaan todennut uhmakkaasti viholliselle: "Tässä ollaan, ampukaa perkeleet."

Kaatumispaikka - laskennallinen oletus