Tannenbergin muistomerkki

Kuvaus:

Massiivinen muistomerkki rakennettiin vuosina 1922–27 nykyisen Olsztynekin kylän laitaan, saksalaisten elo-syyskuun vuonna 1914 venäläisistä saadun voiton muistoksi.

Itä rintaman ratkaisevin taistelu käytiin kyseisen kylän tuntumassa. Alkuasetelma oli saksan 8.A kohdalla huono, voidaan myös sanoa, että silloinen komentaja kenraali Maximilian von Prittwitz pelästyi venäläisten kahta armeijaa, kenraali Paul von Rennenkamf komentamaa 1.Armeijaa ja kenraali Aleksandr Samsonovin 2.Armeijaa. Prittwitz pyysi lupaa perääntyä Veikselille asti, mutta tuloksena tuli potkut. Tilalle komennettiin Kenraali Paul von Hindenburg ja hänen esikuntapäällikkönsä kenraali Erich Ludendorff. Eversti Max Hoffmannilla oli rohkea suunnitelma, jonka Hindenburg ja Ludendorf omivat.

Suunnitelman perustui ajatukseen; koska Rennenkampf eteni varovaisesti kohti Königsbergiä kun taas Samsonovin armeija oli huomattavan kaukana etelässä. Saksalaiset laittoivat Rennenkampfia pidättelemää vain heikon, mutta lujan osaston. Päähuomio oli Samsonovin joukkojen motittamisessa, lähtökohtana oli, ettei Rennenkampf pohjoisesta ehtisi avuksi, otettiin iso riski ja   sivustat jätettiin heikoiksi. Riskin otto kannatti, Venäjän 2.armeija joutui mottiin, missä se menetti lähes kaiken. Kenraali Samsonov hetken vaellettuaan kaiken päätteeksi ampui itsensä. Venäläisten tappio aiheutti sen, että he joutuivat vetäytymään Saksan alueelta.

Varsinainen mottialue on 20 kilometriä Olsztynekistä kaakkoon Jezioro Omulew-järven ympäristössä.

Hindenburgin kuoltua 2.elokuuta 1934 hänet haudattiin tähän muistomerkkiin. Tilaisuudesta tuli Kansallissosialistien ensimmäinen mahtinäytös. Vastaavanlaisia ruumiin palvomisia järjestettiin myöhemminkin koko Natsi-Saksan vallan aikana.

Tammikuussa 1945 Hindenburgin poika Oskar von sai luvan Hitleriltä siirtää isänsä ja tämän toisen vaimon Gertrudin arkut länteen turvaan venäläisiltä. Ensimmäinen paikka oli silloinen Pilaun satamaan, sieltä laivalla Keiliin ja lopulta Thüringeniin. Amerikkalaiset joukot löysivät arkut tyhjästä suolakaivoksesta. Poika Oskar vaati arkkujen luovutusta haudattavaksi, muttei kukaan miehitysvalloista ei halunnut niitä alueelleen, pelkona oli niistä tulevan uusnatseille pyhiinvaellus paikka.

Yhden tiedon mukaan arkut sijoitettiin Marburgin Elisabetin kirkkoon jo 1946, toinen tieto taas, että ne olisi siirretty sinne paljon myöhemmin.

Varsinainen muistomerkki purettiin 50-luvulla. Osa sen materiaaleista vietiin Varsovaan, jonne rakennettiin ”Stalinin lahjaa”, palatsia Puolan kansalle.

Tiedot: internet ja kirjallisuus

MKe 2025