Douaumontin linnake Verdun

Kuvaus:

Ensimmäisen maailmansodan ehkä tunnetuin taistelu käytiin Verdunissa Ranskassa. Todellisuudessa linnoitus jonka ympärillä taistelu käytiin on Verdun kaupungista seitsemän kilometriä linnuntietä koilliseen. Douaumontin linnake rakennettiin turvaamaan Ranskan koilliskulmaa 1800-luvun lopulla. Maailmansodan syttyessä se oli jo vanhanaikainen.
Saksan hyökättyä pohjoisesta Belgian ja Hollannin  kautta kohti Pariisia linnoitus jäi periaatteessa yhden huoltotien varaan. Ranskan armeijan johto marsalkka Joseph Joffren johdolla oli jo luopumassa hankalasta ja täysin tarpeettomasta linnoituksesta. Raskaita aseta oli kaikessa hiljausuudessa alettu siirtää muille rintamille. Politiikka puuttui kuitenkin peliin, pääministeri Aristide Briand, muuten asiallinen ja diplomatiaan pyrkivä ministeri menetti hermonsa pelätessään hänen hallituksensa kaatuvan jos Verdun (Douaumontin linnake) menetetään. Brianin ankarat syytökset pelkuruudesta saivat Joffren pään kääntymään. Nyt piti löytää mies joka uskoi linnoituksen puolustukseen. Nuori eversti Petain (Myöhemmin Marsalkka Henri Philippe Benoni Omer Joseph Pétain (24. huhtikuuta 1856 – 23. heinäkuuta 1951).
Philippe Petain oli se mies joka uskoi puolustukseen. Hän lähti puolustamaan linnoitusta. Ensin rintamassa oli vain 30000 ranskalaista, saksalaiset alottivat hyökkäyksen 150000 miehen voimalla, lopulta täällä taisteli yli miljoona miestä. Vihjeet saksalaisten hyökkäysestä oli jo olemassa, näihin tietoihin Joffren esikunta ei puuttunut mitenkään. Kuvaavaa on ettei tällä kaistalla ollut toista juoksuhautalinjaa.
Saksalaisten länsirintaman komentajana toimi kenraali Erich von Falkenhayn, hänen johtoajatuksensa oli tykistön avulla tuhota ranskalaisten puolustus ja horjuttaa heidän taistelumoraaliaan. Ranskalaisten ”poliittinen päätös” ja Joffren annettua periksi, joten Falkenhain juuri sen mitä halusi.
Helmikuun 21.päivän aamuna rähjähti saksalainen 305 mm kranaatti arkkipiispan palatsin kulmaan Verdun kaupungissa. Tästä alkoi tähänastisen sotahistorian suurin kulutustaistelu. Taisteluja käytiin tauotta 8 – 10 kilometriä leveällä kaistalla joulukuuhun 1916 ja päättyi ratkasemattomaan. Ranskalaisten tulkinta oli tietysti voitto. Kymmenen kuukautta kestänyt taistelu vaati 315000 ranskalaista ja 281000 saksalaisen tappiot.
Kaiken järjettömyyden lisäksi saksalaisten puolella nimellisenä rintamakomentajana hääräävä Saksan kruununprissi Wilhelm haki menestystä ja mainetta kuvittelemalla helppoa voittoa ranskalaisista.
Saksalaiset pääsivät etenemään noin neljän kilometrin päähän Verdun keskustastaa 6.9.1916. Ranskalaiset onnistuivat työntämään saksalaiset takaisin linnakkeen pohjoispuolelle.
Fort Douaumontin linnakkeessa kävi vakava vahinko, kun erääseen käytävän oli sijoitettu haavoittuneita sotilaita. Samassa käytävässä oli myös ammusvarasto joka jostain syystä pääsi räjähtämään. Turmassa kuoli 679 sotilasta. Käytävä sortui ja sitä ei koskaan avattu, käytävä muurattiin umpeen ja siellä on pieni alttari muistuttamassa tästä tapahtumasta. 
Saksalaisten taktiikka oli vähällä onnistua, Ranskan armeijan selkäranka oli katkeamispisteessä. Keltäytymiset ja suoranaiseen kapinointiin ei auttanut ankarimmatkaan kurinpitotoimet tehonneet. Petainin oli pakko höllätä otetta ja luvata ns. järkevämpiä hyökkäyksiä, lomia eli kaikkea sellaista mikä ei todelliseen sotatilanteeseen sopinut.
Verdun taistelun tulos teki ranskalaisista jatkossa varovaisempia ja jotenkin passiivisia. Englantilaisten suunnittelema Sommen operaatio heti Verduun jälkeen ei ranskalaisia kiinnostanut, toisin sanoen heillä ei ollut enää varaa lähteä mihinkään suurempaan hyökkäykseen. Ranskalaiset kierrätti lähes 70% joukoistaan Verdun kautta mikä ei moraalin kannalta ollut mikään hyvä asia.
Sota on järjetöntä ja niin oli tämäkin taistelu. Kummallakaan osapuolella ei ollut saatavissa mitään oleellista hyötyä koko taistelusta, taisteltiin vain taistelun takia.
Kaikesta huolimatta Petain loi maineensa pitkälti juuri Verdun taistelun tuloksena. Toisen maailmansodan tyrskyissä Petain johti Vichyn hallitusta joka oli saksalaisten määräysvallan alla. Vanha marsalkka ilmeisesti isänmaan miehenä yritti säilyttää edes jotain Ranskasta. Hänet tuomittiin sodan jälkeen yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa kuolemaan. Charles de Gaule muutti tuomion elinkautiseksi, Petain kuoli Ile d`´Yeun vakilasaarella 1951.  
Linnakkeeseen pääsee tutustumaan ainakin kesäkautena. Koko silloinen taistelukenttä on rauhoitettu. Linnakkeen katolta avautuu hyvällä säällä lähes koko taistelukentän maisema. Paikkaan kannattaa tutustua ja varata aikaa alueen laajuuden takia. MKe 2019.