Antrea ensimmäinen maalentoasema 1918

Kuvaus:

Lento-Osasto II perustetiin maaliskuun 25. päivänä 1918 ja sijoitettiin Karjalan rintamalle Antreaan. Pieni ja huonokuntoinen maakenttä oli raivattu Pähkjärven länsirannalle. Kenttä oli kelirikon aikana pehmeä ja huonokuntoinen. Tukikohdasta lennetiin pääasiassa pommitus- ja tiedustelulentoja. Talvella lentotoiminta tapahtui suksikoneilla jäältä. Lentokoneita oli käytössä seitsemän. Suomen Ilmailutarhalla, (Ilmailu- ja sittemmin Ilmavoimiemme edeltäjällä) oli käytössään kolme kaksipaikkaista Nieuport 10 AR- konetta. Näistä kaksi oli saatu 10.4.1918 Antrean Päähkjärvelle perustettuun Lento-osasto 2:n, Pietarista loikanneiden venäläisten lentäjien tuomina, ja yksi sotasaaliiksi punaisilta Tampereen valtauksen yhteydessä Naistenlahden jäältä.

Lentoaseman uudeksi sijoituspaikaksi määrättiin 6. toukokuuta 1918 Utti. Uusi tukikohta ei ollut vielä käyttökelpoinen ja osasto siirtyi tilapäisesti Lappeenrantaan 10. toukokuuta 1918.

Ensimmäiset koneet olivat Tulin typ D (ranskalaisen Morane Saulnier Parasol -koneen kopio sekä Nieuport 10 AR tyyppiä.'

Punaisesta Pietarista Valkoiseen Suomeen

"Eräällä huvila-alueella Suomen rautatien varrella, kiinnitti moottorien kaukainen surina asukkaiden huomiota, katseet suuntautuivat ylöspäin taivaansiniseen avaruuteen ja ääniä kuului: Lentokone, lentokone. Todellakin näyttäytyi pian vaalealla taivaalla pari lentokonetta. Ne liihottivat paikkakunnan yläpuolella ja kiiltäen auringon valossa näyttivät ne suurilta satulinnuilta. Toiset kaksi siinsivät pieninä pisteinä kaukana ja korkealla. Pian kaikki katosivat Viipurin kaupungin suuntaan, mutta uteliaitten silmät yhä katselivat ja hakivat pisteitä taivaalta. Vaistomaisesti jokainen ajatteli: Minne nuo lentäjät, ja mitä varten lentävät? Lentokoneissa ajaville nä-mä kysymykset olivat sangen selvät. Rohkeasti he, saatuaan itsestään irrotetuksi inhottavan ikeen, kulkivat vapaina määrättyä tarkoitusperää kohti. Antreaan kävi lentäjäin kulku. Valkoisen Suomen taistelu - siinä lentäjäin päämaali! Raskain mielin he olivat heittäneet jäähyväiskatseensa korkeudesta Pietariin päin. Sinne, heidän selkänsä taa, olivat jääneet kaikki: Omaiset, ystävät, kaikki se, mikä heitä sitoi tähän kaupunkiin, joka vielä äsken oli heille rakas, mutta joka nyt heitä tympäisi, sillä olihan siinä heidän synnyinmaansa häviön pesä. Huolimatta katkerasta erosta, oli jokaisella pois lentävällä jotakin hilpeätä sydämellään. Askel oli otettu - suuri askel, joka saattoi aiheuttaa valtavan muutoksen heidän elämässään. Vihdoin ilmestyi näköpiiriin tuo hartaasti odotettu Antrea.
Kokenut silmä korkeuksista keksi heti sopivanlaskupaikan. Toinen toisensa perästä laskeutuivat venäläiset lentokoneet, joita valkoiset soturit tervehtien lähestyivät. Näin olivat ensimmäiset ulkomaalaiset lentäjät saapuneet Valkoiseen Suomeen, rakentaakseen siellä voimakkaan ilmalaivueen. Nuo valkoiset veljet, valkoiset nauhat käsivarressaan, nuo rakkaat - Pohjolan asukkaat - kuinka hyvältä nyt tuntuikaan sydänalassa. Miten vapaasti saattoikaan hengittää!"