Tarton rauhansopimuksen neuvottelupaikka Tartto
Paikka:
Tarton rauhansopimuksen neuvottelupaikka Tartto
ID:
372012002
Sijainti:
58°22'35,24"N, 26°42'37,27"E
Kuvaus:
Tarton rauha sovittiin tässä talossa. Tarton rauha oli itsenäisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920 ja astui voimaan 31. joulukuuta 1920.
Rauhanneuvottelut alkoivat Viron Tartossa 12.6.1920. Suomen valtuuskuntaa johti Juho Kusti Paasikivi. Hallitus antoi Suomen valtuuskunnalle tavoitteeksi liittää Petsamo jaKuolan niemimaa Suomeen, sekä vetää neuvostovallan raja Laatokan–Syvärin–Äänisen–Vienanmeren linjalle. Vaatimukset Kirjasalosta tai Inkerinmaasta jätettiin sivuun, koska niiden tavoittelua ei pidetty realistisena Pietarin sijainnin vuoksi. Inkeriläisille päätettiin suositella kulttuuriautonomiaa.
Juuri ennen neuvottelujen alkamista Neuvosto-Venäjä miehitti Muurmannin radan ja Suomen välisen alueen ja julisti Karjalan työkansan kommuunin perustetuksi. Tämä oli sen mukaan osoitus siitä että Itä-Karjalan väestö oli ratkaissut itsemääräämisoikeutensa sisällön eikä kansanäänestystä tarvittaisi.
Alussa neuvottelut polkivat paikallaan aluekysymyksissä, sillä venäläiset pitivät kiinni vaatimuksestaan vuoden 1914 rajoista poikkeuksena Neuvosto-Venäjälle jääviksi halututRepola ja Porajärvi, joista olisi saatettu neuvotella, osa Suomenlahden saarista ja Karjalankannasta. Heinäkuun puolivälissä neuvottelut keskeytettiin kahdeksi viikoksi.
Kun syys-lokakuussa 1919 olivat Pohjois-Venäjän interventiojoukot vetäytyneet Arkangelista ja Murmanskista ja jäljelle jääneiden venäläisten valkoisten joukkojen rintama oli murtunut helmikuussa 1920, olivat joukkojen rippeet vetäytyneet Repolaan ja Porajärvelle, mikä oli aiheuttanut Neuvosto-Venäjän joukkojen vastatoimia, jotka olivat johtaneet myös alueella olevien suomalaisten ja Neuvosto-Venäjän joukkojen välisiin taisteluihin. Väliaikaisena ratkaisuna Suomen ulkoasiainministeri Rudolf Holsti oli ilmoittanut kansankomissaareille Moskovaan, että suomalaiset riisuvat Venäjän valkoiset aseista ja estävät heidän toimintansa, mikäli Neuvosto-Venäjä ei hyökkää Repolaan eikä Porajärvelle. Neuvosto-Venäjä hyväksyi tämän väliaikaisratkaisuksi edellyttäen Venäjän valkoisten aseistariisuntaa.