Kuuterselän museoitu puolustusasema

KUUTERSELÄN ASEMAT JA KENRAALIMAJURI PAJARI 

Kun Pajarin kuppi meni nurin 

Pajarin joukot, siis 3. D joutuivat puolustautumaan asemissa, jotka olivat pahasti keskeneräisiä ja ja osin väärin rakennettuja. Kerrotaankin sattuvasti, että kun Pajari oli keväällä tullut esikuntapäällikkönsä Halstin ja divisioonansa kanssa Uhtualta VT-linjalle, oli Kuuterselän asemien tila saanut hänet ”karjumaan raivosta”. Pajari oli rynnännyt välittömästi esikuntapäällikkönsä Halstin kanssa autoonsa ja ajanut koko ajan raivoten suoraan armeijakunnan esikuntaan, jossa hän jatkoi ”mylvimällä armeijakunnan komentajalle Laatikaiselle kuin hurjistunut sonni”. Seurauksena oli välien täydellinen katkeaminen Laatikaisen kanssa siihen paikkaan ja Pajari sai kuulla, että hänellä ei ollut mitään tekemistä rakennustyön kanssa, vaan se oli armeijakunnan tehtävä. 

Halstin itsensä asemien kunto sen sijaan mykisti. Hänen muistiinpanojensa mukaan asema oli Kuuterselässä taistelun aattona seuraavanlainen: ”Pitkin suunnitellun aseman etureunaa kulki etelästä pohjoiseen Kivennavalle johtava kenttärata. Se oli rakennettu korkeudeltaan vaihtelevalle maavallille, joka tukki laaka-aseiden ampuma-alan. Ainoa mahdollisuus oli sijoittaa ampujat ja koneaseet yhteen linjaan itse vallille. Ratavallin itäpuolella oli puolivalmis hyökkäysvaunueste. Sen kivet oli purettu radalta maahan ja sijoitettu suurin piirtein oikeille paikoilleen mutta ne olivat kiinnittämättä ja maahan upottamatta. 

Ratavallinlänsipuolella oli rivi puolivalmiita keveitä suojakorsuja. Ne olivat uutta mallia, yhtenä kappaleena valettuja, kupolimaisia rakenteita, jotka valmistettiin erikoismenetelmän mukaan sangen nopeasti. Ne olivat kuitenkin vailla suojapeitteitä ja siis arvottomia. Betonisia taistelukorsuja ei ollut lainkaan. Kenttälinnoitustyöt olivat keskeneräiset. Paikoitellen oli taisteluhautaa ennätetty kaivaa, mutta etenkin alavilla, suoperäisillä mailla se oli kesken. Taaksepäin johtavat yhdyshaudat puuttuivat. Piikkilankaesteet puuttuivat tai olivat kesken. Raivaustyöt olivat alkuasteella.” 

Kuuterselän asemalla ei ollut suurtakaan taisteluarvoa ja oli odotettavissa, että se puhkeaisi auttamatta suurhyökkäyksen sattuessa – jo siitäkin syystä, että miehityksen muodosti yksi harvaksi ketjuksi venytetty pataljoona. Kuuterselän asemissa oli majuri Keravuoren II/JR53 noin kuuden kilometrin levyisellä lohkolla. 

Lisäksi oli Raivolasta johtava tieura jäänyt sulkematta panssariesteillä, joten se oli auki venäläisille panssareille. Sulkulinja oli Kuuterselän mäellä, ja venäläisten aamulla 14.6 klo 7.00 alkanut hyökkäys johti sisäänmurtoihin ja suomalainen pataljoona vetäytyi toista kilometriä pohjoiseen sulkuasemaan. MKe 2015.