Interposelok Aunus, Talvisodan siviilisotavankileiri Vasojärvi

Paikka:

Interposelok Aunus, Talvisodan siviilisotavankileiri Vasojärvi

ID:

009090021

Sijainti:

Kuvaus:

Viime vuosisadan alussa amerikansuomalaiset olivat antaneet tuntuvan panoksen Yhdysvaltojen ja Kanadan talouteen metsätyömailla, kaivoksissa, rautateillä ja maataloudessa. Yhdysvalloissa alkoi kuitenkin Suuri lama 1920-luvun lopussa, ja monet joutuivat silloin työttömiksi. Myös Euroopassa alkoi laskusuhdanne, ja sen seurauksena vallitsi korkea työttömyys. Sen sijaan Neuvosto-Karjalassa oli työvoimapula, ja siellä tarvittiin työntekijöitä ensimmäisen 5-vuotissuunnitelman toteuttamiseksi. Metsiä riitti, ja niitä oli tarkoitus ryhtyä hyödyntämään tehokkaammin. Työhön alettiin houkutella järjestelmällisesti suomalaista työväkeä, ja tätä varten New Yorkiin ja Torontoon oli perustettu Karjalan Teknillinen Apu -nimiset värväystoimistot. Näin "Karjalan kuume" tempaisi 1930-luvun alussa kaikkiaan 6000 amerikansuomalaista takaisin valtameren tälle puolen.

Siirtolaisille perustettiin uusia kyliä. Vasojärven luostarin liepeille muutti Amerikasta, Kanadasta ja Suomesta suomalaisia, ja asutus sai nimekseen Interposelok, Kansainvälinen kylä. Uudisasukkaat toivat tullessaan vauhtia metsätöihin, viljelykseen ja asuintalojen rakentamiseen. Kuitenkin siirtolaisuus kostautui tylyllä tavalla, kun Stalinin-Kuusisen vainoissa vuosina 1937-38 järjestelmällisesti surmattiin tuhansia muuttajia. Osa pakeni Aunuksen korpimetsiin asuen siellä havumajoissa. Omaisuudet katosivat toisiin taskuihin. Interposelokin kolhoosikylä tyhjeni ja autioitui. Sinne jäi tyhjilleen asuntoja, yhteistiloja sekä viereisen Vasojärven luostarin rakennuksia, kivikirkko ja puukirkko.

Syttyi Talvisota, ja sodan alkuvaiheessa jäivät Suojärven pitäjän itäisimmät kylät puna-armeijan joukkojen saartamiksi marras-joulukuun 1939 vaihteessa. Sama koski Salmin pitäjän eräitä kyliä. Siviilihenkilöt, jotka olivat vielä sodan puhjetessa huolehtimassa mm. kotieläintensä ruokinnasta ja hoitamassa taloaan ja tiluksiaan, jäivät vangeiksi. Edetessään puna-armeija jätti nämä siviilit aluksi rauhaan, mutta siirsi heidät myöhemmin - pääosin helmikuussa 1940 - rintamansa selustaan kahteen leiriin: Interposelokiin ja Kaimaojalle.

Erityisesti Interposelok sopi vankileiritarkoitukseen hyvin, koska paikan sijainti oli syrjäinen, siellä oli tilaa ja suomalaisten metsätyömiesten rakentamat talot olivat uusia ja hyvin tehtyjä. Niinpä Interposelokiin vietiin yli 900 suomalaista. Ravinto oli niukkaa, ja asuttiin ahtaasti. Vanhuksia ja lapsia kuoli, ja heitä haudattiin vankileirin hautausmaahan noin 60 henkeä muutaman vankeuskuukauden aikana. Siviilien vankeutta Interposelokissa kesti noin neljä kuukautta, ja vangitut palautettiin Suomeen toukokuun lopulla 1940. Sitten kylä oli jälleen tyhjä.

Jatkosodassa 7.Divisioonan kärjen taisteluosasto eteni Interposelokin kautta Kaskanaan, lännestä itään, syyskuussa 1941, ja osaston mentyä paikka jäi kauas rintaman selustaan. Rintamakirjeenvaihtaja Olavi Paavolainen vieraili Interposelokissa 23.9.1941 ja raportoi:

Petroskoin valtatieltä Vasojärven entiseen luostariin johtava huono sivutie sukeltaa suoraan aunukselaiseen aarnioon. Jossakin edessä päin aukeavissa valtavissa, soisissa ja tiettömissä Kaskanan ja Latvan korvissa taistelevat parhaillaan Äänisjärven rantaan etenevät suomalaiset. Täällä korvessa voi koska tahansa odottaa tapaavansa harhailevia "pensasryssiä." Ehtimiseen sivuutamme suuria hakkuuaukeita. Vasojärvellä on näet sijainnut suuri "metsäpunkti", jonka työläisinä ovat olleet Amerikasta tulleet suomalaiset. Paikka on hyvä esimerkki Aunuksen kahdenlaisista kasvoista. Valtatiellä liikkuessaan ei näet tahdo muistaa, että modernin, neuvostoliittolaisen Aunuksen elämä on keskittynyt suurille metsätyömaille. Vasojärven metsätyöläiskolhoosin talot ovat hyvin rakennettuja ja kantavat väärentämätöntä suomalaista leimaa.

Samasta 1.Tiedotuskomppaniasta Paavolaisen mukana oli paikalla myös kapteeni Martti Haavio, joka kuvaili Interposelokia näin:

Eräät aatteelliset amerikansuomalaiset ovat löytäneet tyyssijansa tämän järven äärestä, rakentaneet talot ja liittyneet kommuuniksi. Amerikan kommuuni tuntui sangen kotoiselta. Ympärilläni oli taloja, jotka vaikuttivat länsisuomalaisilta. Niiden nurkat oli salvettu huolellisesti. Niissä oli pärekatto ja suuret ikkunat. Talot olivat taitavien kirvesmiesten tekemiä, vaikka jossakin mielessä ilottomia, standardisoituja. Itse asiassa ne muistuttivat suomalaisia vuokrakasarmeja, joissa asuu monta perhettä. Kylän, "punktin", historiaan liittyy muutakin. Löysin taloista ikävää huokuvia kirjeitä, joissa puhuttiin uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kylässä olivat asuneet Hyrsylän mutkasta siirretyt suojärveläiset vuonna 1940 Talvisodan aikana ja jälkeen. Kirjeet olivat heidän omaistensa lähettämiä ja jääneet tänne lojumaan. (23.9.1941)

Asemasodan aikaan Interposelok oli enimmäkseen autiona ja käyttämättömänä. Jatkosodan viivytysvaiheessa joukkomme jättivät kylän taakseen kesäkuun lopussa 1944. ENa 2017.

 

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..