Ondrusovan luostari Aunus

Kuvaus:

Ondrusovassa (Ontroilassa) sijaitsi linnakkeistomme johtamispaikka Jatkosodan aikana. Sen yhteydessä oli sääasema. Läheisessä Hatsinsaaressa sijaitsivat rannikkotykistöpatterin tuliasemat.

Joukkomme hyödynsivät Ondrusovan luostarin rakennuskantaa toiminnassaan. Luostarin oli perustanut 1500-luvun alussa Adrian Ondrusovalainen, maallikkonimeltään Andrei Zavalisin. Hänet oli määrätty Moskovasta Pirkkinän (Pirkinitsin) läänitysherraksi, pomestikaksi, joka huolehti veronkeruusta alueellaan. Hän koki jonkin sortin herätyksen ja meni Valamoon opiskelemaan munkkielämää. Sitten hän perusti luostarin, missä mainitaan olleen kaksi kirkkoa, Nikolain kirkko ja Marian kirkko.

Luostaria ruvettiin jo alkuvaiheessa sanomaan Ondrusovan luostariksi, kun paikallisen väestön puheessa Andrei oli Ondrei. Sitten kävi niin, että paluumatkallaan Moskovasta Tsaari Iivana IV Julman (1534-1584) tyttären kastetilaisuudesta Ondrusovalainen joutui ryöstön kohteeksi Pisissä toukokuussa 1550, ja hän kuoli kahakassa. Tämän jälkeen erilaisten historiallisten vaiheiden myötä luostari jatkoi kehittymistään ja vahvistui. Maatalous, puutarhaviljely ja kalastus olivat pääelinkeinoina. Vuonna 1819 Tsaari Aleksanteri I vieraili luostarissa.

Luostarin toiminta päättyi Venäjän Lokakuun vallankumoukseen vuonna 1917. Luostari suljettiin, ja bolševikit räjäyttivät kivikirkot. Peltoja viljeli lyhyen aikaa sovhoosi, joka ei menestynyt. Ja kuten muuallakin, luostari rappeutui kokonaan neuvostohallinnon aikana. Suojaisan luostarilahden rantaan perustettiin vesitasolentokoneiden tukikohta 1930-luvulla. Jatkosodassa tämän suunnan joukkojamme majoittui luostarin tiloissa ajalla syyskuu 1941 - kesäkuu 1944.

Vuodesta 2011 alkaen vanhaa luostaria on saatu kaivauksilla piirtymään esiin. Luostaripihaan on tehty uudisrakentamista parin rakennuksen verran. Nykyään luostarissa asuu muutama munkki. ENa 2016.