Šokšunranta Äänisenranta

Kuvaus:

7.Divisioonan Taisteluosasto Puhakka valtasi Šokšunrannan kylän syyskuun lopulla 1941. Jatkosodan asemasotavaiheen aikana rannan kallioniemessä toimi RTR 4:n patteri.

Äänisenranta, johon Šokšunranta kuuluu, on kuuluisa kivilaaduistaan ja asukkaiden kivenkäsittelytaidoista. Alueella on ollut vuosisatojen ajan louhoksia, joista on hyödynnetty Karjalaisen poimuvuoriston eli Karelidien kantaa. Tämä kilometrejä korkea vuoristo syntyi geologisessa prosessissa pari miljardia vuotta sitten. Sama vuoristo muodostaa perustan myös Itä-Suomen vaara-alueelle ja Länsi-Lapin tunturialueelle. Karelidien vuoriston itäinen haara muodostui siis Äänisen rantamaalle, ja se kului jääkausien ja eroosion myötä satojen miljoonien vuosien aikana niin, että sen kanta paljastui. Kannan hyödyntämisen oppivat paikalliset asukkaat eli vepsäläiset, joista tuli haluttuja kivirakentamisen ammattilaisia eri puolille Venäjää, mm. Pietarin kaupungin rakennustyömaille. He järjestivät Äänisenrannasta myös kivilaatujen tuotannon ja logistiikan työmaille.

Šokšunranta liittyy erään yksityiskohdan myötä Pariisin tärkeimpiin matkailunähtävyyksiin. Ranskan keisari Napoleon I:n kuoltua St. Helenan saarella vuonna 1821 hänen ruumiinsa siirrettiin hieman myöhemmin Pariisiin. Napoleonin jäänteet piti alun perin laittaa egyptiläisestä punaisesta kivestä tehtyyn sarkofagiin. Tuota kivilaatua ei saatu sitten oikein mistään. Lopulta muistettiin ja hoksattiin, että vastaavaa kiveä, tasalaatuista punaista porfyyria, on juuri Šokšunrannassa. Niinpä suuria kiviblokkeja toimitettiin sieltä laivalla Pariisiin. Sarkofagiin tarvittavan materiaalin kuljetus vei aikaa yli vuoden.

Italialaissyntyinen ranskalainen arkkitehti ja muotoilija Louis Visconti teki tästä syvänpunaisesta porfyyrista sarkofagin, jonka jalustaksi valittiin Koillis-Ranskan Vosgeesin (ransk. Vosges) vuoriston vihreää graniittia. Sarkofagi sijoitettiin Pariisin Invalidikirkkoon, ja Napoleonin uudelleenhautaus sen sisään tapahtui vuonna 1861.

Nykyisin Äänisenrannan alueella louhoksia on yhteensä kolmisenkymmentä. Tärkeimmät louhittavat kivilaadut ovat Ruoppaojan musta diabaasi ja Šokšunrannan punainen kvartsiitti. Näiden laatujen lisäksi sepeliä, mursketta ja rakennuskiveä tuotetaan melkoisia määriä. ENa 2017.